Ei hullun kirveeseen saa vartta jatkaa. Kurinpitovalta ja päähenkilön hulluus Pentti Haanpään teoksissa Taivalvaaran näyttelijä ja "Atomintutkija Fulmarin tapaus"

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Pentti Haanpään romaania Taivalvaaran näyttelijä ja novellia ”Atomintutkija Fulmarin tapaus” päähenkilöiden hulluuden ja yhteiskunnan harjoittaman kurinpitovallan näkökulmasta. Päämääräni on selvittää, mikä suhde päähenkilöiden hulluudella on teosten esittämään kurinpitovaltaan. Tutkin, voiko yhteiskunnan harjoittama kurinpito selittää päähenkilön hulluutta. Tutkielmani teoreettisina lähtökohtina ovat Michel Foucault’n tutkimukset hulluudesta, kurinpitovallasta ja vapaudesta. Selvitän, millä tavalla Foucault’n näkemykset ovat sovellettavissa Haanpään teosten kuvaan yhteiskunnan ja yksilön välisestä valtasuhteesta sekä päähenkilön hulluudesta. Tutkielmassani analysoidaan teosten päähenkilöiden hulluuden luonnetta. Hulluus ilmiönä käsitetään tässä tutkimuksessa pääasiassa Michel Foucault’n kuvaamalla tavalla. Hyödynnän tutkielmassani myös kansanperinteen tutkimuksen näkemyksiä kylähulluudesta ja pohdin veijari- ja trickster-tutkimuksen soveltuvuutta romaanin päähenkilön analysoimiseen. Testaan myös, millä tavalla antipsykiatri R. D. Laingin valeminäteoria soveltuu Taivalvaaran näyttelijän päähenkilön hulluuden tutkimiseen. ”Atomintutkija Fulmarin tapauksen” päähenkilön hulluuden analysoimiseen sovellan puolestaan Sigmund Freudin psykoanalyyttista teoriaa. Korostan tulkinnassani teosten yhteiskunnan merkitystä, sillä aiempi tutkimus on pitänyt etenkin Taivalvaaran näyttelijää romaanina, jossa Haanpään yhteiskunnallisuus ei ole merkittävästi läsnä. Vaikka yhteiskunnallisuus ei ole Taivalvaaran näyttelijässä tai ”Atomintutkija Fulmarin tapauksessa” esillä samalla tavalla kuin esimerkiksi 1930-luvulla julkaisukiellon saaneessa Noitaympyrässä, on teoksissa yhteiskuntakriittinen sävy. Tutkimuksessani tarkastellaan teosten yhteiskuntaa nimenomaan kurinpitoyhteiskuntana. Selvitän, millä tavalla Haanpään kuvaamassa fiktiivisessä maailmassa kurinpitokoneisto toimii ja miten se suhtautuu poikkeaviin yksilöihin. Koska työ ja työnteon merkitys ovat nousseet aiemmassa Haanpäätä koskevassa tutkimuksessa vahvasti esiin, tarkastelen teosten kurinpitoyhteiskunnan ja päähenkilön suhdetta pääasiassa työnteon ja joutilaisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan ja yksilön välisten valtapyrkimysten välillä on Haanpään teoksissa usein vahva jännite. Tutkielmani kolmannessa osassa aiheena on vapaus, joka Foucault’n teoriassa nähdään ehtona kaikkien valtasuhteiden muodostumiselle. Vapaus on samalla eettisen subjektin edellytys. Tutkimuksessani tarkastelen ”Atomintutkija Fulmarin tapauksen” päähenkilön suhdetta tieteen etiikkaan sekä Taivalvaaran näyttelijän päähenkilön ja yhteiskunnan suhdetta taiteeseen. Päämääräni on selvittää, mitkä edellytykset teosten päähenkilöillä on kehittää itsestään Foucault’n kuvaama omien tekojensa moraalisubjekti. Suhtaudun päähenkilöiden mahdollisuuteen saavuttaa vapaus ennen kaikkea kriittisesti ja pyrin tutkimuksessani tuomaan esiin Foucault’n teorian ongelmakohtia. Asiasanat:Pentti Haanpää, Taivalvaaran näyttelijä, Atomintutkija Fulmarin tapaus, Michel Foucault, R. D. Laing, hulluus, yhteiskunta, valta, kurinpitovalta, vapau